keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Alusta - From the Beginning


Hello All! After quite the it-headache I have finally managed to launch what will be a small window to my new, married life in Los Angeles. It will be a mixture of the languages in my head, so I do apologize to you non-Finnish speakers...as well as Finns speak English, I do have a personal need (for certain marital, residential and linguistical reasons) to take special care of my Finnish skills and as reading new books is out of the question, this blog will serve also that purpose. So, it will be a mixture... :)


Lähestyttäessä Los Angeles International Airportia tullaan aina idästä, vuorten yli. Pilviä on harvoin, mutta nyt oli. Osattiin jo odottaa sitä: ensin näkyi keskustan pilvenpiirtäjät, sitten rantaviiva, käytiin kaartamassa mutka meren päällä ja hetken koko käsittämättömissä mittasuhteissa oleva matala, silmänkantamattomiin ulottuva talomeri avautui ikkunasta. Tuolla jossain on koti. Tuttu tömähdys, ja ollaan jälleen täällä. Los Angelesissa, länsirannikolla, Tyynenmeren reunalla, on the west coast. Yllättäen huomaan hymyileväni kun päähän pälkähtää ajatus paluusta. Olen lähempänä ensimmäistä varsinaista kotiani kuin koskaan, paluumuuttaja, tästä vinkkelistä katsottuna. Miten absurdia. Kahden tunnin jonottamisen jälkeen päästään vihdoin ulos, me ja viisi matkalaukkua, selkäreppu, käsilaukku ja sello. Tällä kertaa olen varautunut ja ihana, tulvahtava lämpö ja kaikkialla näkyvät palmut ei saa suuta loksahtamaan auki kuin kunnon skandinaavilla ikään, vaan asettelen kuulisti aurinkolasit silmille ja annan pehmeän merituulen puhaltaa hiukset taakse. Taksikuski kyselee matkan pituudesta ja me hymyillään vaan helpottuneesti toisillemme. "Yeah, we're moving here."


Pöydällä lojuva, M:n netistä printtaama kuukausinäkymä kertoo että alkamassa on uuden ajanlaskumme neljäs viikko, neljäs viikko Los Angelesissa. Huh! Vieläkin tuntuu kuin oltais täällä toista viikkoa... Mä olin ehkä hieman liian toivorikkaasti ajatellut että arki pyörähtäisi käyntiin aika pian mutta elämän järjesteleminen alusta asti taitaa viedä kuitenkin useamman kuukauden. M on ollut töissä virallisesti vasta reilut kaksi viikkoa, mikä on tarkoittanut lähinnä erilaisten koulutusten ym turvatoimenpiteiden (mm. "Earthquake training") läpikäymistä sekä eri toimistoissa juoksemista. Ensimmäinen viikko saatiin onneksi olla vielä yhdessä kokoajan ja juosta ympäriinsä hoitamassa asioita. Tää maa on arviolta 438 kertaa byrokraattisempi kuin Suomi, ja maahan tulemiseen liittyy todella paljon sellaista, mitä ei tulisi mulle edes mieleen ajatella... Onni on se että UCLA:ssa tiedetään tismalleen mitä ja missä järjestyksessä meidän pitää tehdä joten joku osaa aina ainakin neuvoa mistä kysyä mitäkin. Mun viikot on kuluneet lähinnä puhelimessa ja netissä, vakuutusyhtiöihin, lääkäreille, asuntonäyttöihin ja autorekisterikeskukseen soitellessa. Pari viikkoa sitten soitin ensimmäiset äänet myös sellosta, ja ilokseni oon huomannut että mitä useammin joutuu aloittamaan pidemmän tauon jälkeen, sitä helpompaa se on. Harjoitteleminen, siinä vähässä määrin mitä vielä sormien puitteissa oon pystynyt tekemään, on ollut oikeastaan todella vapauttavaa, kun tietää että on rauha opetella ja perehtyä niihin asioihin joihin ei viime vuoden kiireessä kunnolla ehtinyt. Ihan niinkuin yksi sellistikollega sanoi, vasta kun ei käy tunneilla oikeastaan alkaa ymmärtämään mitä se opettaja tarkoitti...

Tämän hetken kuumin aihe meillä on muuttaminen, sillä muutaman viikon asunnonetsintä on ehkä päättynyt. Lauantaina on vielä viimeinen tapaaminen välittäjän kanssa (johon mennessä täällä vaadittavat "background checkit" on tehty) ja sitten jos kaikki menee hyvin niin saadaan avaimet meidän ensimmäiseen, oikeaan kotiin! En vielä kerro siitä siltä varalta että jotain vielä tässä viikolla tapahtuu (täällä ei oikeasti koskaan tiedä) mutta se jokatapauksessa on meillä päällimmäisenä. :) Nykyinen huone opiskelijoiden ja muiden kaupunkiin vasta muuttaneiden asuttamassa talossa käy aika ahtaaksi ja ollaan varsin valmiit siirtymään rauhallisempaan kotielämään. Mä oon vähän jumissa täällä kun tää on niin kaukana että ainoastaan autolla pääsee paikkoihin ja meidän taloudellisessa tilanteessa mitkään ylimääräiset retket ei ole tällä hetkellä mahdollisia... :D Ja sormet syyhyää niin kovasti päästä laittamaan omaa kotia! Ja kokkaamaan (ja siivoamaan...) omassa keittiössä ja harjoittelemaan omassa harjoittelunurkkauksessa. Jos nyt saadaan tämä asunto, se tulee sijaitsemaan 20min bussimatkan päässä sekä Santa Monican rannasta (ja keskustasta) että yliopistokylästä...


Olisi niin paljon kerrottavaa ja monenlaisia vaikutelmia, mutta ehkä alan purkaa niitä pikkuhiljaa etten istu tässä yöpaidassa vielä Martinin tullessa kotiin illalla. Kuvien liittäminen valitettavasti joutuu odottamaan sitä että on muutettu ja purettu myös se matkalaukku jossa kaikki ne piuhat on.:) Terveiset kaikille! On hauska lukea syksyisiä sienimetsä-statuksia fb:ssa ja katsella miten palmut lepattaa tuulessa ikkunan takana... Hyvää syksyä!

Ainiin, ps - Kun me oltiin siellä asuntonäytössä niin meidän (toivottavasti) tulevalla parvekkeella hengaili kaksi kolibria!